Komentelevat unet?

Kulkee kuin tuulessa henkäys.
Epäilee alvariinsa olemustaan.
Narskuvat askeleet:- kenkä hys!
Pylväisiin koiran lailla kustaan.

Päivä arpeutuu almanakassa,
silmäluomet laskeutuvat kivaa.
Nukkumaan vetäytyy massa,
estraadin omaiset alkavat ivaa:

Kaiun lailla aiheuttavat ääniä,
Jälkipolven selkkauksia mollaten.
-Ikuisuus sitten vaihtoivat lääniä,
herään hätkähtäen, heitä nollaten!

Unet ovatkin tuonelan peili,
sähköpostissa mystinen meili.

Höyhenlinnoissa yleensä lennän,
siivekäs olen, jos poudakas keli.
Kaipas elämän perässä ennän,
kalvoi ryhtiä pessimismin peli.

Unet esittävät arkia,
tylyn ennakoimattomia ovat.
Näin on asiani karkia,
hiertää elämäntilanteet kovat.